Story Time- koira puri

moikka! Mietin hetkisen että lukisinko pitkästä pitkästä aikaa kirjaa vai avaisinko bloggerin. No päätin sitten avata bloggerin. Koiraa ulkoiluttaesseni, mietin minkä postauksen tekisin teille seuraavaksi. Päätin että minulla on yksi edes vähän kiinnostava aihe josta voin teille kirjoittaa.
Kun tämä tapahtui olin kaksitoista vuotias ja olin kuudennella luokalla. Tästä päivästä seuraavana päivän oli lähtö leirikouluun. Tämä tapahtui keväällä 2015.
Oli ihan normaali arkipäivä, tosin olin kyllä todella väsynyt sinä päivänä jostain syystä. Menin ihan normaalisti ulkoiluttamaan meidän koiraa. Olin ihan meidän talon lähellä, kun mies ja hänen koira tulivat minua vastaan. Meidän koirahan ei tykkää muista koirista. Näin miehen ja koiran jo aika kaukaa lähestyvän. Huomasin että tämä kyseinen mies ei lyhentänyt koiransa hihnaa, joka olisi suotavaa.
Päätin siis ottaa meidän koiran syliin. Vaikka niin EI SAISI tehdä.. Silloin en sitä muistanut. Simo rupesi sitten uhoamaan tälle toiselle koiralle kun ohitin heidät hän sylissäni. Tietenkin Simo olisi halunnut päästä tämän toisen koiran kimppuun, joten hän purki agressionsa minuun ja puri minua käteen. Silloin en tuntenut mitään kauheaa kipua kädessäni, mutta kun huomasin että hupparini läpi tuli verta, tajusin että nyt on isompi haava kyseessä. Kävelin reippaasti kotiin Simon kanssa.
Laitoin hupparin hihan ylös ja huuhtelin haavaa. Silloin äiti ei ollut kotona, vaan töissä. Onneksi naapurissamme asui silloin yksi tuttavaperhe. Menin äkkiä heidän ovelle ja näytin haavaa itkien. Naapuri totesi että: ´´Nyt pitää soittaa ambulanssi``.  Vastasin itkuisena: ´´Ei ambulanssia, ei ambulanssia..``. En edes kunnolla tiedä miksi en halunnut ambulanssin tulevan, mutta naapuri soitti ambulanssin kumminkin ja onneksi. Olin varmaankin aika shokissa.
Ambulanssin tultua pelkäsin hirveästi että kättäni joudutaan tikkaamaan. Samalla pelkäsin myös sitä että todennäköisimmin en tulisi pääsemään leirikouluun tikkien vuoksi. Onneksi ambulanssissa oli todella mukava ensihoitaja joka osasi rauhoitella minua. Ambulanssissa kättäni vain huuhdeltiin vedellä ja siihen sidotteen harso. Ambulanssiin tuli mukaan myös yksi naapureista.
 Äiti oli päässyt töistä ja tullut sairaalalle. Sairaallassa ensin lääkäri katsoi mitä kädelle tehdään ja hän halusi nähdä että pystyinkö liikuttamaan sormiani. Muistaakseni sain jotain kipulääkettä ja sitten minut ja äiti ja naapuri johdatettiin johonkin eri huoneeseen/osastolle, siellä minun käteen laitettiin puudutus piikki ja siihen laitettiin neljä tikkiä. Siittä voitte päätellä että käteni oli tosi turvonnut ja haava oli iso.
Tähän väliin on pakko kertoa yksi hauska juttukin. Verhon toisella puolella oli joku muu ihminen ja hänet oli todennäköisesti nukutettu ja hän oli juuri heräilemässä siitä. Sillä hän kysyi lääkäriltä: ´´Olenko minä poliisi laitoksella``. Meinasin kyllä revetä, mutta pidättelin naurua.
No lähdimme joskus kahdelta toista sairaalasta kotiin mäkkärin kautta. Minun käsi tikattiin Tampereella Tayssissa. Sain kahden viikon liikunta kiellon, joten en päässyt leirikouluun. Se oli kyllä niin hirveää, oltiin kavereiden kanssa ootettu sinne pääsyä niiin kauan.. No omapahan oli vikani kun menin ottamaan koiran sylin lenkillä. Muistakaahan siis että älkää koskaan ottako koiraa syliin lenkillä! Minullehan ei siis jäänyt mitään traumoja koirista, toisinkun useimmille jää tälläisistä koira äkxidenteistä. Meillä on siis veilläkin tämä samainen koira joka oli tässä story timemissä.

Tässä näkyy arvet jotka minulla on kädessäni. Nuo jotka olen ympyröinyt ovat käteni toisella puolella. Nämä kuvat on otettu iPadillä.

Mitä tästä opimme: Älä KOSKAAN ota koiraa syliin lenkillä kun koira tulee vastaan, vaikka miten hyvin tuntisit tämän koiran.
Toivottavasti pidit, ja kommentoi jos pidit!
<3Ilona